[Verse 1]
Jälleen on tullut aika todeta se tola
Joka koivuhalon kasvoihin heilauttaa
Joka kivikasan reen päälle kantaa
Ettei saavu ilo varkain

[Verse 2]
Ystävien kesken salaisuudet kauniit säilötään
Ja teot valonarat mattoon kääritään
Ettei untuvikkojen siniset silmät
Kesken kaiken purskahtaisi

[Bridge]
Eikö ketään edes hävetä?

[Verse 3]
Syksyn tullen karhunkankahalla seitikit kasvaa
Niistä keitto mainen, maukas laitetaan
Jotta loppuisi tämä ainainen kitinä ja nälkä
Jotta loppuisi tämä nöyryytetyn
- nöyryytetyn osa