Pelloilla hiljaa yhä liikkuvat linnut
Kaikki onkin kynnetty turhaan
Luulin, että kuolisin tänne
Vaikein onkin vielä jatkaa

Häviäisin sittenkin, jos nyt luovuttaisin -
Tämän kaiken loppuun vien
Ja se olkoon lohtuni viimeinen

Vaiettu oikeus:
Otit armosi itse
Tiedä, etten kertonut mistään. Koskaan
Kivi kasvoi mun rintaan
Hauta on jo luotu umpeen

Ja nyt, kun ikuisuuden jälkeen
Tänne on pakko palata
Kaikki näyttää pienemmältä
Ja koivusta keinu puuttuu

Päästä lähtemään
Auta lentämään
Vielä menisin taivaan taakse
Ja kauas sinne jään

Pihlajat on paikoillaan
Ikkunasta katsoin tähtiä ja toivoin pääseväni
Kauas pois niiden luo
– on myöhäistä pyytää niin
On myöhäistä pyytää niin

Jotenkin ovat silmätkin
Vanhat jo aikaisin
Joku muka pimeään kietoutuu
Tahtoisi varjoihin;
Minä vaihtaisin kaiken pois
Raskas on kivi kantaa
Vedenselät puhuisivat aamuisin
Kuinka on kaunis maa