Elämän ruoska piiskaa
Murheellista miestä
Märkänä hiestä
Kuljen matkaa, jolta ei takaisin tulla

Maailma, saatana, ei
Anna rauhaa
Korvissani pauhaa
Kuolinkellot, jotka kutsuvat minua

Maa on kova kuin teräs, taivaan
Viha harteillani
Painaa ruumistani
Näännyn näihin tuskiin
Itkuun iänkaikkiseen

Tämä ruumis jäätyy pystyyn, kuolema
Silmäni sulkee
Edessäni kulkee
Ilkkuen, nauraen
Pilkaten minua

Tänään on pimeää!
Huomenna on pimeämpää!

Hikoile verta, kiroile, muserra käärmeen pää!
Eikö löydy sinusta miestä pahaa itsestäsi piestä?
Käärme kiertyy sydämeni ympärille
Otteesta sen
Irti pääse en
Silti tahdon vielä sen viimeisen sanan

Parempi on siis
Istua alas, yksin itkeä
Paha kitkeä
Päästä ja tappaa sen sitkeä käärme