Sinä syötät mustia lintuja
Ne ovat kuin kotonaan
Takkisi liepeiden varjoissa
Mustien puiden katveessa
Yksinäisyyden murtama ryhti
Taakkanasi,seuranasi
Pidät kuoleman liekkiä turvassa tuulelta takkisi liepeiden alla

Mustat puut katselevat minua
Mustien puiden rungot vasten taivasta
Mustat puut katselevat minua
Mustien puiden rungot vasten taivasta
Minä tyydyn tähän en voi Jumalalta vaatia enempää
Peilissä vanha mies,joka ei osaa vaihtaa ilmettään
Huurteiset kasvot eivät anna ulos lämmön häivääkään
Menen vastaan kuolemaa
Voi luoja,kuinka sitä pelkään

Kohtaloni on,miehen asussa jonossa kulkea
Nahkaisessa naamiossa
Kantaa sydäntä kainalossa
Kuulen,kuinka puiden varjoissa linnut laulavat suruaan
Älä pidättele minua,sillä kuolleet menevät menojaan

Mustat puut katselevat minua
Mustien puiden rungot vasten taivasta
Mustat puut katselevat minua
Mustien puiden rungot vasten taivasta
Minä tyydyn tähän,en voi Jumalalta vaatia enempää
Peilissä vanha mies,joka ei osaa vaihtaa ilmettään
Huurteiset kasvot eivät anna ulos lämmön häivääkään
Menen vastaan kuolemaa
Voi luoja,kuinka sitä pelkään
Minä tyydyn tähän en voi Jumalalta vaatia enempää
Peilissä vanha mies,joka ei osaa vaihtaa ilmettään
Huurteiset kasvot eivät anna ulos lämmön häivääkään
Menen vastaan kuolemaa
Voi luoja,kuinka sitä pelkään