Taon yksin sieluni mustaa varjoa
Muotokuvaa mustemmaksi muuttuvaa
Ei keskeneräinen kuva lämmitä
Ei se tuo varjon valtaan lohtua

Hyvin osasin kyllä alkaa
Kunpa osaisin joskus lopettaa
Miksi jatkaa matkaa, joka johtaa
Rumaan muotokuvaan
Ihmisen irvikuvaan
Kapisen rakin elämään
Jämään, josta käteen jää
Plusmiinus nolla

Katson yksin luomustani yössä hohtavaa
Se ojentelee kynsiään, kutsuu renkiään
Leikkimään "seuratkaa johtajaa"
Kulkemaan Helvettiin johtavaa tietä