[Säkeistö 1]
On nainen ratissa kyyneleitä keräillen
Työpäivän lopussa mies soittaa humalasta heräillen
Nainen ajaa kotiin itseään etsien
Mies eli ennen yksi päivä kerrallaan
Nyt yksi minuutti voi kaiken ihan täysin kadottaa
Kohta on taas kaikki irrallaan

[Kertosäe]
Kun elämässä kaiken menettää
Silloin vapaus on ainut mitä käteen jää
On ylämäki raskas askeltaa
Mutta alamäkeen liian usein katoaa
Jos se ei tapa, niin se todellakin hajottaa
Ei muistojen päälle kultakerrosta saa
Hymyile tai itket kuinka vaan
Ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan

[Säkeistö 2]
On paljon tasoja vielä meidän edessä
Vanhat kivet ja puut, energiakenttien välissä
Tää kaikki ei oo meidän käsissä
Tuhon kynsissä on, aikamme sielut on
Mutta lupaan, että huominen
On joskus monen vuoden takainen
[Kertosäe]
Kun elämässä kaiken menettää
Silloin vapaus on ainut mitä käteen jää
On ylämäki raskas askeltaa
Mutta alamäkeen liian usein katoaa
Jos se ei tapa, niin se todellakin hajottaa
Ei muistojen päälle kultakerrosta saa
Hymyilet tai itket, kuinka vaan
Ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan

[Väliosa]
On nainen ratissa kyyneleitä keräillen
Ei kukaan kotona oota, hän tekee U-käännöksen
Ja nousee autosta huutaen
On sade lakannut, tie loistaa hohtoa
Aurinko laskee ja nainen laittaa vikan röökin palamaan
On vapaa tekemään mitä vaan

[Kertosäe]
Kun elämässä kaiken menettää
Silloin vapaus on ainut mitä käteen jää
On ylämäki raskas askeltaa
Mutta alamäkeen liian usein katoaa
Jos se ei tapa, niin se todellakin hajottaa
Ei muistojen päälle kultakerrosta saa
Hymyilet tai itket, kuinka vaan
Ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan
Kun elämässä kaiken menettää
Silloin vapaus on ainut mitä käteen jää
On ylämäki raskas askeltaa
Mutta alamäkeen liian usein katoaa
Jos se ei tapa, niin se todellakin hajottaa
Ei muistojen päälle kultakerrosta saa
Hymyile tai itket, kuinka vaan
Ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan