Kaija Koo
Kaksi Lastua Vain
Hellän hyväilyn
Laineiden päällä peiton
Suolaisen
Sylissä uutta, outoa päin
Kelluit hetken vierelläin
Taival niin pitkä me tehtiin
Lokikirja loppuun kirjoitettiin
Se menee jotenkin näin
Kaksi lastua vain kellui ajan virrassa rinnakkain
Hetkisen kahden halki päivien kimalluksen
Läpi vuosien ne seilailli pelottomana lailla laivueen
Kunnes sammui moottorinsa tuuli yhteinen
Me nähtiin miljoonat valot
Aallot korkeat kuin kivitalot
Koimme kevään tukevan tuoksun
Jäisen riitteen alajuoksun
Näimme siluetin vapaudenpatsaan
Yksinäisenä terästiarassaan
Vankina vapauden saarellaan
Kaksi lastua vain kellui ajan virrassa rinnakkain
Hetkisen kahden halki päivien kimalluksen
Läpi vuosien ne seilaili pelottomana lailla laivueen
Kunnes sammui moottorinsa tuuli yhteinen
Ja he tunsivat tuskan tuulien
Ja rajut pyörteet virtojen
Mut imu täyteläisten huulien
Kaksi lastua vain rinnakkain
Polulla vuosimiljoonan mittaisen
Me kaksi teimme sen retken meidän pituisen
Silloin meitä työnsi eteenpäin tuuli yhteinen