Rauhaa vaan, ainoastaan
Rauhaa vaan, rauhaa vaan

Olen väsynyt taistelemaan, katselemaan
Kun punertaa yllä ei kenenkään maa
En tiedä, miksi lähdimme sotimaan
Kun ei kumpikaan enää muista
Kumpi teki väärää tai oikeaa

Meidän kahden pyhä sota
Meidät pian, se tomuksi jauhaa
Ellei se pääty rauhaan

Ei kaunaa, ei vihaa
Ei sotaa, ei tulitaukoakaan
Rauhaa vaan, ainoastaan
Pauhusta purjehtimaan rauhan satamaan

Kaadutaan omaan kunniaan
Ellei pystytä sotakirvestä hautaamaan
Juoksuhautaan
Ei ole mitään rajaa, valtakuntaa
Mitä enää puolustaa
On vain koti-ikävä sotilaan

Ei kaunaa, ei vihaa
Ei sotaa, ei tulitaukoakaan
Rauhaa vaan, ainoastaan
Purjehtimaan rauhan satamaan
Rauhaa vaan, ainoastaan
Ei väärää, ei oikeaa
Rauhaa vaan, ainoastaan