[Säkeistö 1]
Surujen sillalta näin
Tummien aaltojen uivan merelle päin
Ne ikäväni pintaan sai
Ja lokit kirkui ne karanneet on Hitchcockin linnuista kai

[Kertosäe]
Kaipuuni nousee siivilleen
Kuka keksi rakkauden?

[Säkeistö 2]
Nähdä surujen sillalta sain
Kaupungin katolla tähtiä tuhansittain
Yksi lähti ja laskeutui
Se lensi halki taivaan ja radaltaan harhautui

[Kertosäe]
Sille esitin kysymyksen
Kuka keksi rakkauden?

[Säkeistö 3]
Yö oli niin valkoinen
Kun puhalsi palkeet rakkauden
Tähdenlentona kai
Luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain
[Kertosäe]
Joku kätkee kysymyksen
Kuka keksi rakkauden?
Kuka sai aikaan sen?

[Väliosa]
Surujen sillallakin se kulkee
Ei se lähde hengiltä millään
Tähtien tomuna se leijailee
Ja syttyy kuin itsestään
Joku keksi rakkauden

[Säkeistö 4]
Jos sinä et jäis
En minäkään täällä olla vois
Eikä ikäväni tänne jäis
Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois

[Kertosäe]
Tyydyn vastaukseen
Joku keksi rakkauden
Ja sinä toit minulle sen