Pekka Ruuska
Kun Muut Ovat Menneet
Me oltiin vieraita silloin kun kohdattiin
Alla kultaisen lehmuksen
Ja minä rakastin hiljaa ja varoen
Kuin jotain rikkovani peläten
Ja nyt on vuosia mennyt ei nähdä voi
Enää rantaan ja satamaan
Ja vesiin syvempiin kuljimme aina vaan
Mitä pidemmälle jatketaan
Sä olet paras ystäväin
Sinut viimeksi pettäisin
Sä olet paras ystäväin
Olet vielä silloinkin siinä
Kun muut ovat menneet
Mä olen tullut sun luoksesi huokaisten
Ja selviytyjän maskin kasvoiltain
Käsin uupunein riisunut ja sinä vain
Oot ymmärtänyt ilman sanojain
Minne tää matkamme vie ei kumpikaan
Näe seuraavan mutkan taa
Ei meistä huomisen taakaksi ottajaa
Se mitä tulee se tulla saa
Sä olet paras ystäväin
Sinut viimeksi pettäisin
Sä olet paras ystäväin
Olet vielä silloinkin siinä
Kun muut ovat menneet
Sä olet paras ystäväin
Sinut viimeksi pettäisin
Sä olet paras ystäväin
Olet vielä silloinkin siinä
Kun muut ovat menneet