Kadut viivasuoria
Ihmiset mutkaisempia
Kaikil omat askareet ja huolet
Kaikis valoa ja pimeät puolet
Ostarilla kapakka
Siel äiti kanssa poikansa
Yöllä nostaa täysi-ikäisen maljat
Ei mitään hienoo
Pienet keskikaljat
Tyttö peilin edessä
Punatiilin kätköissä
Tanssii niin et kädet ilmaa viuhtoo
Vaik suru kuristaa ja rintaa riuhtoo

Jokaisella sydämellään on sama kaipuu
Olla jotakin vasten
Selvitä kun tuulee niin et talo taipuu
Yli yöpakkasten
Tämä on vielä mun katuni
Tämä on vielä mun kotini
Tämä on vielä mun juttuni
Mun tarinani ihmisen mittainen

Aamubussiruuhkassa
Ja käytävällä ahdasta
Tytön käsi pojan kättä koskee
Ja hymynkare värisyttää poskee
Ja jokaisella seuranaan
On jokin taakka harteillaan
Loputon on joskus aamuyön tiima
Kun siltaa pitkin hiipii jäätävä viima
Jokaisella sydämellään on sama kaipuu
Olla jotakin vasten
Selvitä kun tuulee niin et talo taipuu
Yli yöpakkasten
Tämä on vielä mun katuni
Tämä on vielä mun kotini
Tämä on vielä mun juttuni
Mun tarinani ihmisen mittainen

Tää on mun elämäni
Mun pitkä lauluni
Tää on mun unelmani
Itkut ja nauruni

Jokaisella sydämellään on sama kaipuu
Olla jotakin vasten
Selvitä kun tuulee niin et talo taipuu
Yli yöpakkasten
Tämä on vielä mun katuni
Tämä on vielä mun kotini
Tämä on vielä mun juttuni
Mun tarinani ihmisen mittainen