Kauan sitten tai kauemmin
Kerjäläisen tapasin
Kuin koira apua anoi

Silloin nousi mieleeni
Yltäkylläinen kotini
Hyvä puoli minussa sanoi:

"vaikka jakaisit kaikkesi
Päästäisit hänet pöytääsi
Silti sinulle kylliksi jää"

Muistan viime sanansa:
"en voi mitään korvata
Mutta taivas kaiken hyvittää"

Niin paikalta pakenin
Rakkaitten luo
En kerjäläisiä sentään
Kotiini tuo
Ja onneni käsitin
Näin miettien:
"laupias olen vaan en
Samarialainen"

Monta vuotta myöhemmin
Kuolinvuoteella makasin
Kun kolme enkeliä näin
Uskoin: vievät taivaisiin
Minut sinne johdettiin
Missä kaikki kääntyy nurinpäin

Kuin koira nyt vaellan
Helvetissäin
Pimeästä kuljen
Pimeään päin
Ja kiemurtaa käärmeet
Kuiskuttaen:
"sinä et ole mikään
Samarialainen"