Sinä olet tuulessa hioutunut mies
Luoto jota laineet alati lyö
Sinä olet taivaalla palelevan Otavan valo
Jota kaupungin säihke syö

Sinä olet poika kun pulpetin puu
Kannen alla viiltoja lapsuuden
Sinä olet roudassa rapiseva lähiön talo
Kanaverkkoa kellareiden

Sinun ihosi on totinen peitto
Jota vasten aika hankautuu
Vie sydämeesi kivinen tie

Isiesi lailla
Olet kosketusta vailla vapiseva mies

Sinussa on ontuva rintamamies
Isoisän viivaksi vaiennut suu
Ja se sirpale sielussa hankailee
Kuin peritty hiljaisuus

Sinä olet poika ja kadonnut tie
Avainnauhan alla sun sydämes lyö
Sinä olet taivaalla palelevan otavan valo
Hankia pakkasyön
Sinun ihosi on totinen peitto
Jota vasten aika hankautuu
Sie sydämeesi kivinen tie

Isiesi lailla
Olet kosketusta vailla vapiseva mies

Sinun ihosi on totinen peitto
Jota vasten aika hankautuu
Vie sydämeesi kivinen

Isiesi lailla olet kosketusta vailla vapiseva mies
Kosketusta vailla vapiseva mies