Johanna Kurkela
Sudenmorsian
Tämä kaupunki rakennettu täyteen on kerrostaloja
Meidän asunto on ainoa jossa ei oo päällä valoja
Kyllähän mä tiedän miten sain taas naapurit puhumaan
Tuo neito oottaa sulhastaan

Ei sun laistasi poikaa paikallaan saa koskaan pysymään
Missä olitkaan sä eilen, pystynyt en taaskaan kysymään
Sanot vain et sun täytyy mennä, sut luotu on kulkemaan
Ja neito oottaa sulhastaan

Sudenmorsiammen kyyneleillä peitelty on pitkä tie
Jos tahdot niin se kyllä kotiin asti vie
Ja vaikka tiedän että viereeni sut hetkeks vielä saan
Pian saapuu yö ja aina se vie sut, vie sut vaan

Tuplaikkunan pintaan pikkuhiljaa hiipii huurua
Ja mä sotken sen sormilla, kirjoitan "mä kaipaan sinua"
Kylmään sänkyyn mä koitan mennä vaikka unta en saisikaan
Niin neito oottaa sulhastaan

Sudenmorsiammen kyyneleillä peitelty on pitkä tie
Jos tahdot niin se kyllä kotiin asti vie
Ja vaikka tiedän että viereeni sut hetkeks vielä saan
Pian saapuu yö ja aina se vie sut, vie sut vaan

Vaikken tahtoisi luovuttaa
En mä voi enää muutakaan
Vihdoin kaiken mä selvin silmin nään
Sun täytyy jatkaa sun matkaasi
Eikä se jatku mun kanssani
Mene vain mutta tänne minä jään

Sudenmorsiammen kyyneleillä peitelty on pitkä tie
Jos tahdot niin se kyllä kotiin asti vie
Ja vaikka tiedän että viereeni sut hetkeks vielä saan
Pian saapuu yö ja aina se vie sut, vie sut vaan