(Säv. Frederic Loewe, san. Juha Vainio)

Toiset on luotuja kulkemaan
Toiset on liikkeellä luonnostaan
Yksi heistä lienen, enkä milloinkaan
Voi samaa paikkaa sietää kuin ehkä viikon korkeintaan

Toiset on luotuja kulkemaan
Kurkunpäätä pistää tiestä noussut tuhka tuo
Eikä harva puusto suojaa auringolta suo
Mistä matka minne, kuinka sen mä tietäisin
Paista päivä hieman lempeämmin

Toiset on luotuja kulkemaan
Toiset on liikkeellä luonnostaan
Helvetin ja taivaan tunnen maallisen
On taivaallista yksin, helvetti kanssa toisien

Toiset on luotuja kulkemaan
Näin yksin, yksin vaan

(Kurkunpäätä pistää tiestä noussut tuhka tuo
Eikä harva puusto suojaa auringolta suo
Mistä matka minne, kuinka sen mä tietäisin
Paista päivä hieman lempeämmin.)
Toiset on luotuja kulkemaan
Näin yksin, yksin vaan...