(Säv. & san. Reino Helismaa)
On ilta myöhä, taipaleella muuan reissumies
Hän viheltelee kulkeissaan
Hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties
On musta kissa seuranaan
Mut kylmä alkaa ahdistella miestä hilpeää
Hän kaipaa varmaan kotia ja lieden lämpimää
On ilta myöhä, taipaleella muuan reissumies
Hän viheltelee kulkeissaan
Tienlaidassa hän näkee mökin pienen, aution
Ja ovi sen on raollaan
Se turvapaikkaa tietää, siinä kylmänsuoja on
Ja reissumies on iloissaan
Hän kissaansakin kutsuu: "Mihin mirri häipyi, hei?"
Mut poissaolo kissan häntä kauan vaivaa ei
On oma nahka lähinnä ja lämpö tärkeää

On liedessä, voi ihme, pari hiiltä hehkuvaa
Hän takan ääreen hapuilee
Ei uskalla nyt heikkoon hehkuun edes puhaltaa
Se sinälläänkin riittänee
Hän käsiänsä ojentelee lieden lämpimään
Ja jokin kaunis muisto lämmittää kai sydäntään
Niin tuli aamu, arjen koura utulinnan kaas
On reissumiehen kylmä taas
On päällä kylmän tuhan kissa yötään viettänyt
Ja kiilusilmät hehkun loi
Sen minkä luuli hiillokseksi, kissa onkin nyt
Kun aamu valon tupaan toi
Mut reissumies ei moista jouda ajattelemaan
Vaan vihellellen tielle työntyy kissa mukanaan
Hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties
On taipaleella reissumies