Heikki Kuula
Kallio-Herska
Kallio on mitä valvon ja vaalin. Paskuuden kokoajan kehittyvä ideaali
Ja mä oon Kallion katujen pressa. Nestemäist terästä kaaoksessa
Näin hyväks jäbäks suhteellisen slaikka. Kotioveni velkojien kohtauspaikka
Mun frendeil on piikki suonessa, vaik ne eilen sanoki et huomenna
Kaikki perseest, poikkeuksena mä. Puhun sust paskaa selän edessä
Mä oon hiphopin uus musta. En oo ees väri, mut tarpeeks hustla
Ja mun auton rekkari on sun auton rekkari
Ja beibi sul on tuoli, kunnes menetän mun kasvoni

Paskannan sieluusi. Joo mä paskannan sieluun sun
Noist pienist rei'ist naamassasi, kunnes sielus on mun
Paskannan sieluusi. Joo mä paskannan sieluun sun
Noist pienist rei'ist naamassasi, kunnes sielus on mun

Oot eksoottinen tanssija, välil taikasta. Uskottelen ku tikität pirii slaikasta
Huora kelaa mua ku suussa terska. Mun nimi on Kallio-Herska
Possel on pläänei ennenku lyö kasvoihin. Nasaaliks baritonit loihdin
Saa sut näyttämään pummilta. Kunnon yhen miehen slummilta
Oot spurgujen surku, sun kämppäs on murju. Niin snadi, et vaihtaakses asennettasi
Sun pitää mennä rapun puolelle. Herra Tuonelle annatte suolenne
Nuoret suonenne, huomen kuolette. Luon teille luonteenne, epäonnen seppä
Kybäl otat suihin, että saat Kallion kalleinta suuvettä

Paskannan sieluusi. Joo mä paskannan sieluun sun
Noist pienist rei'ist naamassasi, kunnes sielus on mun
Paskannan sieluusi. Joo mä paskannan sieluun sun
Noist pienist rei'ist naamassasi, kunnes sielus on mun