[Verse 1]
Tää mun ruumiini kerran maatuu noin
Saa synkät piirteet, katsoo silmin autioin
Voi kaikkea mun silloin kuolee, hajoaa
Voi suutta katsetta, voi hymyä, voi suudelmaa
[Verse 2]
Mut hän ken silloin lehteilee mun laulujani
Ja tietää mitä oli sieluni päällä maan
Käy luokse hautani niin hymy kirkkauttaan
Sillä kuumempi mun tuhkani on muiden elämää
[Verse 3]
Tässä ja nyt minä laulan teille näin
Päästän liiat paineet ulos itsestäin
Siihen asti hauskaa tällä tavoin on
Kunnes kuolo korjaa Sika-Anteron