Pintaan peilin kun tuijotan usko totuutta en
Näin pintaan peilin heijastuu vain nainen tuo entinen
Kaiken kauniin noin häivyttää ja pyyhkii se pois
Ei säilyttää kai muistoja vois kun tunteen on se vain on
Pintaan peilin kun tuijotan tunnen sisimmässäin
Ei pintaa peilin huiputtaa voi siinä itseni näin
Ja tiedän viimein jos elämäin vie suoraan
Niin kuvastain sen huomaan se muuttumaan mut saa
Peili heijastaa sen hetkisen ei tulevaa siitä lukea saa
Lahjomaton katse tuo on lasinen peilissä totuuden näät
Pintaan peilin kun vilkaisen olen oppinut tuon
Jos pintaan peilin katson uudelleen ja nään totuuden
Hiuksenharmaan poskenkin tuon uurteisen niin
Ne uutta on ja saa mietteisiin näin peilissä vanhenen