Mun isä uransa loi kyläkauppiaana
Hän tunsi ihmismielen piilotajunnan
Kun lähdin maailmalle ylioppilaana
Niin isä ohjeen antoi yhden ainoan

Hän sanoi: elämää ja erotiikkaa
Unohtaa ei saisi milloinkaan
Sillä kaikki muu on pelkkää metodiikkaa
Mut mä tuumin että puhu sinä vaan

Mä tulin Helsinkiin ja aloin opiskella
Ei koskaan aikaa ollut iltarientoihin
Yökaudet kirjojani tutkin hartaudella
Sain seinänaapuriksi ikiteekkarin

Hän lauloi: elämää ja erotiikkaa
Unohtaisi en mä milloinkaan
Mutta minä painoin kaaliin potaniikkaa
Ja mä tuumin että kaikki aikanaan

Vain kerran isä kävi luonain Helsingissä
Kun minut metsämaisteriksi vihittiin
En ymmärtänyt miksi silmät kyynelissä
Hän vahvoin käsin tarttui mua harteisiin

Ja sanoi: elämää ja erotiikkaa
Unohtaa et saisi kuitenkaan
Tää on totuus ja se koskee joka iikkaa
Sen kun saisin sinut vielä oppimaan
Oon pian akateemikko jo kumarainen
Ja alan aavistella mistä ilman jäin
Kun ikiteekkari, tuo Oiva Piirakainen
Se sen kun nuortuvan vain näyttää päivittäin

Hän laulaa: elämää ja erotiikkaa
Luotiin meidät opiskelemaan
Elämää ja erotiikkaa
Täällä unohtaa ei saisi milloinkaan

Elämää ja erotiikkaa
Luotiin meidät opiskelemaan
Elämää ja erotiikkaa
Täällä unohtaa ei saisi
[ unohtaa ei saisi ]
Milloinkaan