Juha Vainio
Vain sorsa lentää pohjoiseen
Pдivдn kehrд Pohjolassa hehkuu aniharvoin
Luonnossa niin ankarassa mitataan muin arvoin
Kuukausia kestдд yц
Pimeдssд kansa syц
Pimeдssд tehdддn siellд melkein kaikki tyц

Vain sorsa lentдд pohjoiseen
Maahan outoon sohjoiseen
Sinne juuri, sinne kaipaan aina uudelleen
Vain sorsa sinne vaivautuu
Rantaliejuun kaivautuu
Massapaalitehtaan varjoon paikkaan suojaiseen

Vaikkei edes pelikaani tyhmin sinne lennд
Siellд on mun kotimaani, sinne tahdon mennд
Kuokka, mies ja turvesuo
Muistoillensa kansa juo
Muistellen se laulelmansa kaihoisimmat luo

Vain sorsa lentдд pohjoiseen
Maahan outoon sohjoiseen
Sinne juuri, sinne kaipaan aina uudelleen
Vain sorsa sinne rantautuu
Missд heikot antautuu
Sinne juuri, sinne meille pesдn myцs mд teen
Ystдvдni sisukkaasti siellд ahkeroivat
Pimeдssд lentдд laasti, yцssд sahat soivat
Sisu vain, ei mikддn muu
Mцkki sillд valmistuu
Vaikka tyцmaan valaiseekin ainoastaan kuu

Vain sorsa lentдд pohjoiseen
Maahan outoon sohjoiseen
Sinne juuri, sinne kaipaan aina uudelleen
Vain sorsa siellд suoriutuu
Suolla munat kuoriutuu
Ikiajoiksi jдI tдmд kaipuu sydдmeen

Vain sorsa lentдд pohjoiseen
Maahan outoon sohjoiseen
Sinne juuri, sinne kaipaan aina uudelleen
Vain siellд onni vallitsee
Siellд sorsa hallitsee
Rehevцitynyttд rantaa yksin poikineen