Juha Vainio
Kun mä rupesin ryyppäämään
Kun mä rupesin ryyppäämään
Niin lestissä luki että alko
Minä lopetin tykkänään
Kun pullossa luki että lakkaa
On sitä pikkusen maisteltu
Eikä vain korkkia haisteltu
Kyttien kanssa on taisteltu
Tällä luonnolla hurjalla
Kärsitty kankkusen vaivasta
Lääkettä saatu on laivasta
Silloin on kiitetty taivasta
Äänellä kurjalla
Mutta elän yhä vieläkin
Ihmeeksi niin monen vanhan kaverin
Minä elän vaikka dokasin
Niin että lähes kaiken mokasin
Kun mä rupesin ryyppäämään
Niin lestissä luki että alko
Minä lopetin tykkänään
Kun pullossa luki että lakkaa
Nauhoja ollut ei kengissä
Yksin mä omassa jengissä
Vaelsin puoliksi hengissä
Kylmillä rannoilla
Suonissa pakkasen tukkoja
Sormeilin mökkien lukkoja
Pieniä vihreitä ukkoja
Jono kulki mun kannoilla
Mutta elän yhä vieläkin
Ihmeeksi myös tutun passipoliisin
Minä elän tulin takaisin
On kokemusta jonka jakaisin
Kun mä rupesin ryyppäämään
Niin lestissä luki että alko
Minä lopetin tykkänään
Kun pullossa luki että lakkaa
Touhusin monessa mutkassa
Kemin ja Keravan putkassa
Kelattu juomarin tutkassa
Monta on vaihetta
On hyvä tässä näin mun olla
Vaikea löytää vain kunnolla
Puhtaalla omalla tunnolla
Mitään ylpeyden aihetta
Mutta elän, vähän vieläkin
Ihmeeksi myös psykiatri Linqvistin
Minä elän, kaiken läpäisin
Ja anteeks jos niin tieteen häpäisin