(Säv. & san. Juha Vainio)
Autolautalla hyttini venttiilistä
Mä katselen iltaan ja muistelen vaan
Kuinka Heiskasen kanssa Helsingistä
Me tulimme Tukholmaan
Silloin Heiskasen kanssa kun heiluttiin
Oltiin kunnossa riskissä
Päästiin hommiinkin härrojen hotelliin
Lensi lautaset tiskissä
Nyt oon yksinäin lähtenyt risteilemään
Laiva rannassa on, mutta hyttiini jään
Gamla Stan'in ja Skansen'in tästäkin nään
Mikä kiire ois' minnekään
Tosi kaukana härmästä seikkailemme
Niin Tukholman yössä me tunsimme sen
Itse olimme pussihousuinemme
Myös ihme kait itäinen
Silloin Heiskasen kanssa kun heiluttiin
Kujat kaikuivat jatsia
Eikä menty me yhteenkään kortteeriin
Ilman nyrkkeilymatsia
Nyt oon yksinäin lähtenyt risteilemään

Tuohan tuttu on ennestään
Lienet valojen takana jossain tuolla
Sä Heiskanen muistojas' hehkuttaen
Sillä eiväthän koskaan muistot kuolla
Voi sellaisen nuoruuden
Hei-jaa, Heiskanen silloin kun heiluttiin
Oli meininki melkoista
Sinä jäit, minä lähdin kun vierastin niin
Kieltä vaikea selkoista
Vuotten jälkeen oon lähtenyt risteilemään
Katson valoja taas, niiden liikkuvan nään
Lautta lähtee siis takaisin, hyttiini jään
Mikä minuun lie mennytkään
Vain sä Heiskanen, vain sinä risteilystäin
Yksin ymmärrät syyn miksi hyttiini jäin
Sillä sieltä kun katselin kulmille päin
Vielä jäntevät hahmomme näin
Sinä ymmärrät ystäväin