Mua Haapasaareen taksivene kyyditsee
Syysmyöhään turisteja muita kun ei käy
Eikä asukkaitakaan ole monta sijoillaan
Mä yhtä sinne lähdin tapaamaan
Hän rantapolun päässä minut kättelee
Tuo äijä, jossa eivät ikävuodet näy
Polku kiertyy ylöspäin, siinä mennään peräkkäin
Ja ukko tarpoo lujaa edelläin

Hän katsoo kauas kadonneisiin saariin
On tutun tuima ilme kasvoillaan
Muodoltansa muistuttaa ulkoluodon katajaa
Kuin taittua ei voisi milloinkaan
"Kas, kun et jäänyt Seurahuoneen baariin"
Hän pysähtyen tekee havainnon
Kassin pohjaa kopeloin, näytän pullon jonka toin
Jo naurahtaa mies itäsaariston

Kun mökissään mies makuun pääsee konjakin
Jo lähes säyseästi mulle tarinoi:
"Miten oikeasti niin, sitä ennen elettiin."
"Ei asioita tehty kaupunkiin."
Hän eloisasti kuvaa kylät Seiskarin
Ja tytärsaaret, sieltä morsiamen toi
Sitten lasin pohjaan juo, katseen ulapalle luo
Ja lausuu, että riittääpähän tuo
Hän katsoo kauas kadonneisiin saariin
Ne verhoutuvat sumuun kyynelten
Sitten innostuu taas hän entistäkin enemmän:
"Me omistimme luodon jokaisen!"
Mä tuijotan mun tyttäreni vaariin
Suursaaressa sen synnyinseutu on
Vaikka on jo hämärää, silmiin hyvin häämöttää
Tuo kaukoranta itäsaariston

Hän katsoo kauas kadonneisiin saariin
Kuin kurkoittaen yli aallokon
Ja hän elää siksi vaan, että vielä uudestaan
Sais kerran kiertää itäsaariston