[Verse 1:]
Kauan sitten tarun kuulin jonka aina muistaa voin
Kuusitoista miestä merta vahti kehnoin kanuunoin
Oli sota, tukikohta uloin luoto tuo kenties
Lähellä sen muka lohta souti tietty meren mies
"Taistelkaa te, tammefan!"
Huus Ramsö-Rabbe paatistaan
Poistu en mä nimittäin kun apajat on täälläpäin!
Aava laulaa yhä siitä sankarista saariston
Täällä yksin kasvaa niitä joilla miehen mitta on!

[Verse 2:]
Vihollisen laivatykit tukikohtaa moukaroi
Avunpyyntöön ranta vastas ettei tulla sinne voi
Pitkät putket rautaa mätti luodon pikkuveneisiin
Oma sodanjohto jätti, miehet tuhoon tuomittiin
"Johan nyt on, tammefan!"
Huus Ramsö-Rabbe paatistaan
Sirpaleet kun nimittäin myös alkoi sataa häneen päin
Aava laulaa yhä siitä sankarista saariston
Täällä yksin kasvaa niitä joilla miehen mitta on!

[Verse 3:]
Ramsö-Rabbe nosti tuhdon alta kannun huulilleen
Joko maissa loppui sisu, tuumi hiljaa itsekseen
Kohti luotoa hän souti vaikka lieskat salamoi
Yhden miehen ensin nouti, toiset mukaan vaikeroi
"Oordninkia (?), tammefan!", huus Ramsö-Rabbе paatistaan
Kippo kantaa nimittän vain sata litraa meilläpäin
Aava laulaa yhä siitä sankarista saariston
Täällä yksin kasvaa niitä joilla miehen mitta on!
[Verse 4:]
Kuusitoista miеstä yksittäin hän joutui noutamaan
Kerta kerran jälkeen souti tulen alle tuimimpaan
Joka reissu oli riski soutajalle tottakai
"Tahallaan ne ohi iski", Rabbe sanotuksi sai
"Huolto pelaa, tammefan!", huus Ramsö-Rabbe paatistaan
Hakumiestä nimittäin ne arvostaa myös tuollapäin
Aava laulaa yhä siitä sankarista saariston
Täällä yksin kasvaa niitä joilla miehen mitta on!

"Huolto pelaa, tammefan!", huus Ramsö-Rabbe paatistaan
Nosti rantamajurille tuhdon alta kannuaan
Aava laulaa yhä siitä sankarista saariston
Mies kun kuskatessaan spriitä työt myös hoiti valtion