Kuin virta vuolas, niin vapauden vuo
Käy halki haittain eikäpä esty vaan
Jos kuinka valta, viekkauskin
Rientoa koittaa riistää siltä

Nuo vetten orhit, vankamot vaahtosuut
Kun niitä kosken telkimet kahlitsee
Ne hirnakoiden, hyrskyellen
Korskina kuohuvat poikki paatten
Ja voitokkaina vyöryvät eellehen
Tuonne poispäin työntyvät tyynelään
Miss' armahaiset rauharannat
Päilyvät kirkkaan virran kalvoon

Niin hetkeks hiltyy myös vapauden vuo
Jos siltä pakko pystyhyn taittaa tien
Mutt' kohta voimin kahtamoiduin
Korskana katkovi sorron salvat
Sen lyy on tyynehen lahdelmaan
Miss' oisi turva taattuna soutajain;
Miss' ihmiskunnan rauha väikkyy
Kaukana kuin kesäpilven rusko