Olipa impi Ilman tyttö
Kave, Luonnotar korea

Ouostui elämätään
Aina yksin ollessansa
Avaroilla autioilla

Laskeusi lainehille
Aalto impeä ajeli
Vuotta seitsemänsataa

Vieri impi, veen emona
Uipi luotehet, etelät
Uipi kaikki ilman rannat

Tuli suuri tuulen puuska
Meren kuohuille kohotti

”Voi poloinen päiviäni
Parempi olisi ollut
Ilman impenä elää
Oi, Ukko Ylijumala
Käy tänne kutsuttaissa.”

Tuli Sotka suora lintu
Lenti kaikki ilman rannat
Lenti luotehet etelät
Ei löyä pesän sioa
”Ei, ei, ei
Teenkö tuulehen tupani
Aalloille asuinsijani
Tuuli kaatavi
Aalto viepi asuinsijani.”

Niin silloin veen emonen
Nosti polvea lainehesta
Siihen sorsa laativi pesänsä
Alkoi hautoa

Impi tuntevi tulistuvaksi
Järkytti jäsenensä
Pesä vierähti vetehen
Katkieli kappaleiksi

Muuttuivat munat kaunoisiksi
Munasen yläinen puoli
Ylhäiseksi taivahaksi
Yläpuoli valkeaista
Kuuksi kuumottamahan
Mi kirjavaista tähiksi taivaalle
Ne tähiksi taivaalle