Se tekee kipeää, koko sielun tuleen saa
Ei anna armoa hetkeksikään
Se viiltää jälkiä, jotka aika arpeuttaa
Vaan silti tietää sydämessään

Ilman ikävää ei ole rakkautta
Ei tunnetta kestävää
Pitkinä öinä sen voi vasta oikein ymmärtää
Ilman ikävää ei olisi meitä
Kauan toistaan etsineitä
Ikävä niin kaunis on
Sitä vihaan ja rakastan

Se nuokkuu ahtaissa kello neljän junissa
Kuin varjo seurana matkalaisen
Se valvoo kanssamme hereillä ja unissa
Hetkestä tekee ikuisuuden

Ilman ikävää ei ole rakkautta
Ei tunnetta kestävää
Pitkinä öinä sen voi vasta oikein ymmärtää
Ilman ikävää ei olisi meitä
Kauan toistaan etsineitä
Ikävä niin kaunis on
Sitä vihaan ja rakastan
Ilman ikävää ei ole rakkautta
Ei tunnetta kestävää
Pitkinä öinä sen voi vasta oikein ymmärtää
Ilman ikävää ei olisi meitä
Kauan toistaan etsineitä
Ikävä niin kaunis on
Sitä vihaan ja rakastan

Ilman ikävää ei ole rakkautta
Ei tunnetta kestävää
Pitkinä öinä sen voi vasta oikein todella ymmärtää
Ilman ikävää ei olisi meitä
Kauan toistaan etsineitä
Ikävä niin kaunis on
Sitä vihaan ja rakastan

Ilman ikävää
Ilman ikävää
Ilman ikävää
Rakkaus häviää
Tätä ikävää
Niin mä vihaan ja rakastan