Laura Närhi
Kaksi irrallaan
En enää halua puhua
Kuinka sanotaan sellaista
Mistä ei voi tietää onko se totta vai kuviteltua
Eikä sun tartte vastata
Kun ainakin miljoona
Kysymystä ei vaan saa mun mielessäni muotoa
Luulin että voisin vaan saada nämä tunteet loppumaan
Mut ei ne sammukaan
Niin irrallaan
Me ollaan ettei meistä koskaan yhtä saa
Mut en silti osaa lähteä
Niin irrallaan
Me ollaan ettei meistä koskaan yhtä saa
Enkä tiedä kumpi meistä ensin irroittaa
Jos jaksaisinkin uskoa et olen vahvempi huomenna
Ja aivan tarpeeks onnelinen ilman sinua
Mut sä oot liikaa kaikkea
Ja mullon liikaa tunteita
Ne kaikki vain kasvattaa valheellista toivoa
Ei pitäis olla vaikeaa
Laittaa kengät jalkaan, liikahtaa
Mut jokin pitää otteessaan
Niin irrallaan
Me ollaan ettei meistä koskaan yhtä saa
Mut en silti osaa lähteä
Niin irrallaan
Me ollaan ettei meistä koskaan yhtä saa
Enkä tiedä kumpi meistä ensin irroittaa
Pakko irroittaa, pakko irroittaa, pakko irroittaa, pakko irroittaa...
Niin irrallaan
Me ollaan ettei meistä koskaan yhtä saa
Mut en silti osaa lähteä
Niin irrallaan
Me ollaan ettei meistä koskaan yhtä saa
Enkä tiedä kumpi meistä ensin irroittaa