Freud Marx Engels & Jung
Rakkauden kirkas valo
Mun sisälläni on joki jossa, virtaa verta joka kuohuu kun hän koskettaa mua
Kun mun sielussani polttaa kohti vilvoittavaa merta aallot rakkauden keinuttaa mua
Ja mä palan, ja palan, mä olen mennyttä kaluu, mutta nousen lailla feeniksen
Ja mä ylistän ja kiitän tätä siunattua haluu lihan, sydämen ja peeniksen

Sieluni, joka erämaassa kulki, näki suuren kirkkauden
Kun mä katson tohon naiseen, minut sokaisee, kirkas valo rakkauden
Sieluni, joka erämaassa kulki, näki suuren kirkkauden
Kun katson tohon naiseen, minut sokaisee, kirkas valo rakkauden

Antaakaa kun kerron kuinka pimeydessä kuljin, kaaduin esteeseen jokaiseen
Tälle pimeälle kujalle hän avasi oven, ja rakkaudellaan mut sokaisee

X2
Sieluni, joka erämaassa kulki, näki suuren kirkkauden
Kun mä katson tohon naiseen, minut sokaisee, kirkas valo rakkauden

X2
Sieluni, joka erämaassa kulki, näki suuren kirkkauden
Kun katson tohon naiseen, minut sokaisee, kirkas valo rakkauden