Kun herään päätä särkee, tulee mieleen että kaulan katkaisen
Mutta nousen sentään ylös, ja nautin jopa aamiaisen
Se on pullo olutta ja, jälkiruuaks otan samanlaisen
Ja sitten lähden ulos, kunhan löydän paidoistani puhtaamman

Olen savukkein ja kantribiisein, viime yönä savustanut tajun
Mutta sytytin taas ensimmäisen, ja torjuin puistatuksen rajun
Ja jostain kadun tuolta puolen, tunsin sunnuntaisen kananpaistin hajun
Ja se vei mut takas jonnekin, jonka kauan sitten kadotin

[Chorus 1]
Nämä kadut sunnnuntaiaamun, kumpa edes kännissä nyt ois
Sillä sunnuntait ne saa mun, sielun haluamaan pois
Eikä oo mitään niin yksinäistä, paitsi kuolema kenties
Kuin on aamu yksi näistä, kun sunnuntait alas vie

Ravintolaan voisin mennä, jos vaan selviäisin ovivahdista
Pari kaljaa tekis hyvää, väsyneitä askeleita tahdistaa
Mutta kun nyt näen vanhat hyvät paikat, muistot rupee ammistaa
Ja kirkonkellot kaikuvat, kuin varjot unelmien eilisten

[Chorus 2]
Nämä kadut sunnnuntaiaamun, voi kumpa edes kännissä nyt ois
Sillä nämä sunnuntait ne saa mun, sielun haluamaan pois
Enkä tiedä mitään niin yksinäistä, paitsi kuolema kenties
Kuin on aamu yksi näistä, kun sunnuntait alas vie