[Säkeistö 1]
Sinä tiedät tuon naisen, melkeinpä akan
Joka kalustoon kuuluu jo tään kapakan
Ei riisu pipoansa, ei lämpöpukuansa
Hän itsekin luulee kai ulkoilevansa
Hän tänne syntyi, hän tänne jäi, tänne kaupunginosaan rumaan
Vain uneksia voi hän paremmasta, kun hän kännissä käy nukkumaan

[Kertosäe]
Hän on kuullut on kaupunginosa tuolla
Jossa mummot voi ylpeenä kuolla
Elettyänsä kauan kera puudeli-hauvan, keskellä rikkauden
Hän päässyt ei vain Töölööseen (Hän päässyt ei vain Töölööseen)

[Säkeistö 2]
Hän katsoi joka kulmasta, itseään julmasti
Hän naistehuoneen pelistä
Vaikka känni paljon korjaa, ei tuo se vartta Norjaa
Ei palauta se eilistä
Oli kerran hän nuori, ja päättänyt niin
Vielä päästään hyviin naimisiin
Mutta tiedäthän sen, tuli jätkä finninen
Ja tyttö paksuksi pikimmiten

[Kertosäe]
Hän on kuullut on kaupunginosa tuolla
Jossa mummot voi ylpeenä kuolla
Elettyänsä kauan kera puudeli-hauvan, keskellä rikkauden
Hän päässyt ei vain Töölööseen (Hän päässyt ei vain Töölööseen)
[Säkeistö 3]
Hän unelmoi vain Töölöstä oi voi siеllä kopeena köpöttää
Mutta korttelikapakan karkeiden miеsten kanssa hän saa vain höpöttää
Me kaikki naimme väärän naisen, on meitä täällä paljon
Hän yksin ei löytänyt oikeaa miestä, hän jäi kuin nalli kallioon

[Kertosäe]
Hän on kuullut on kaupunginosa tuolla
Jossa mummot voi ylpeenä kuolla
Elettyänsä kauan kera puudeli-hauvan, keskellä rikkauden
Hän päässyt ei vain Töölööseen (Hän päässyt ei vain Töölööseen)