Olen valvonut liikaa
Iho kalpenee
Otsan luu kuultaa valossa
Luonnon valossa yön hengitys tihenee
Ja valveavaruus virtaa
Polku on tulessa
Polku on tuhkana
Metsän varjoon kadonneet jäljet
Unien haalistuneet värit
Kallo irvistää ihon alta
Mullassa idiootin virne
Luutuneena naamaan

Kosmos
Mestari
Vereni mustenee silmissä
Kun oksat työntyvät syvälle kehooni
Kosmos
Mestari
Anna lupaus tai enne
Että särjet tämän ikonin
Kosmos
Mestari
Niele hajoava mieli