Näytät samalta ku vuosii sitte
Mut et oo sama, tiedän sama et oo enää
Vähän luulen niin ja vähän myös pelkään
Sanat on turhii oot jo päättäny lähtee
Kevättaivas kirkas palatsin katto
Sen sininen on mulle pelkkää pölyy
Ikkunast nauruu ja lintujen lauluu
Mut ne on meluu mulle kaukaista hälyy

Ilman sua, ilman sua, ilman sua
Tää mun ghetto on harmaa
Ilman sua värit karkaa
Palaa ei valo varmaan
Kun sä meet, kun sä meet, kun sä meet
Ilo ikkunoist haihtuu
Suru käytävil kaikuu
Koti kammioks vaihtuu

Käyn alas katuu, nään sut kaikkialla
Asfaltin varjois, koivun aukeevis silmuis
Mut varjot katoo, silmut käpertyy nuppuun
Ilma seisoo, makus huulilta haihtuu
Pää alas painuu, mieli muistoihin vaipuu
Sylissäs en ikin pelänny aamuu
Tai miten olit, miten näit mitä muut ei
Näit metsän puilta, puitten välissä kauriin
Ilman sua, ilman sua, ilman sua
Tää mun ghetto on harmaa
Ilman sua värit karkaa
Palaa ei valo varmaan
Kun sä meet, kun sä meet, kun sä meet
Ilo ikkunoist haihtuu
Suru käytävil kaikuu
Koti kammioks vaihtuu

Ilman sua, sua, sua, sua, sua
Tää mun ghetto on harmaa
Ilman sua värit karkaa
Palaa ei valo varmaan
Kun sä meet, kun sä meet, kun sä meet
Ilo ikkunoist haihtuu
Suru käytävil kaikuu
Koti kammioks vaihtuu