Ootan kellon alla ystävää
On iltapäivä puoliviis
En vielä häntä missään nä
Mut tiedän saapuu kuitenkin

Vanhat kanskoulun kuomat nuo
Näkee jälkeen vuosien
Helppo on niin toisen tunnistaa
On jäljel pilke silmäkulmien

Myös katse muukalaisen kohtaa toisen
Janoisen - siihen kiinni jää
Vaik hetki vainen vierähtää
Jää kaipaus korventamaan sisimpää

Ootan alla kellon ystävää
En vieläkään mä häntä nää
Alkaa ilta nyt jo hämärtää
Mut ootan kuitenkin

Katusoittajakin soittaa jollekin
Sen kuulee koskettimist haitarin
Se soittaa muistoo puistost monrepon
Oi, tuo ilta verraton

Nyt ilta maalaa kaupungin
Sateenkaaren väreihin
Kansa täyttää kadut juhlien
Kellokin tanssii ajan kanssa nauraen
Ootan kellon alla ystävää
Nyt jo taidan tietää sen
En häntä enää koskaan nää
Miks silti oottaa tahtoisin