Istui kärpänen polvelleni lokakuussa
Kun ensilumi kimmelteli jo puussa
Oli sydämeni jäätymässä
Talvipesäänsä käpertymässä
Tunsin vanhojen muistojen taakan
Kaikki toteutumattomat taiat
Laskin soittokaareni maahan
Haudattavaksi roudan

Nostin harteille villaisen viitan
Metsän uumeniin vaelsin
Haikeus silmiini ylitsevuosi
Sielu huusi
Värikkäästä lehmustosta astui shamaani polulleni
Sammaleesta, purosta, puusta rohdon auttavan valmisti

Nostin kasvoni kohti kuuta
Kuulin pohjolan laulun
Ikiaikaisen voiman
Tunsin tunturit, laaksot, luolat