[Verse 1]
Keskenerästä kasvattaa
Aina jos harrastaa rakentavaa
Rakennusaineet on sanoja vaan
Ja artisti on se, jollon sanottavaa
Mun suu ei oo kasvanu umpeen
Mä puen huntuun mun joka tunteen
En osaa runoilta suutani sulkee
Mut nyt tuntuu et sain vaan laivaks lumpeen
En oo viel missään mun laulujen kaa
Korkeintaan kerran tai pari taputetaan
Ja aplodit vaimenee aina aikanaan
Mut valinnat seuraa kai aina ainiaan
Enkä väitä, et mua olis kohdeltu paskasti
Verrattuna moneen muuhun
Moni kiirellä kurkottaa kuuhun
Ja antaa tavoitteiden laittaa sanoja suuhun
Mut silti jo tää voi yllättää
Tää kyyti voi kyyniseks kyllästää
Paineen alla helposti pyllähtää
Kynnystä ylemmäs moni ei ylläkään
Mua kylmää
Mikko Maltsusta ei kestäny tylsää, ja teki pari rallii
Viisas ois jättäny siihen
Mut miten vitussa sä pakitat formulan takas talliin?
[Verse 2]
Tääl on sääntöjä, normeja, hormonihormeja
Korvista savuu, ku kyselet niin korneja
Ei voi oikeen olettaa, oikeestaa ollenkaan
Oikeestaan mitää, ku kuuntelee vaan biitin poljentaa
Tää on vaan tapa laulaa, rytmi ennen säveltä
Jos suut liikkuu ku kävellään, onks pakko gangsta-kätellä?
Mä pusken vaik ku hyppynaru kadul napsuu
Skrivaan paperin taskuun, tää on puhelaulun lapsuus vasta
Ja sen tulevaisuus paska
Jos ainoo tapa on aliarvostaa asiakasta
Ainoo tapa olla aito, on epäaito
Aidosti minä ois räppikytille laitonta
Aitopäille
Maitopoika ilman tanssimuuvei tuli tänne heikoille jäille
Ja jossain menee raja milloin aitous menee puihin
Mut mä oon niin Zen, et sanon vaa et "ota fengsuihin"
En oo, en näytä tai kuulosta paremmalta
Ku kukaan muukaan, mut tuu vetää toi matto mun alta
Ei omantunnon tuskii jos se tuntuu mukavalt
Ei mul oo taaskaa välii, mä oon vaan poika Vantaan rajalta
Mullon aina asiaa, aina ei voi kiinnostaa
Aika paljon rajottaa se, jos venaa ees kiitosta
Mut mä oon sanottaja, sanoi tulee aina vaan
Vaik ainoostaan yks levy ois vaa jossain Juhal piilossa
Kaikki napit tälle, mun munat yhteen koriin
Kaiverran tän tittelin jo valmiiks marmoriin
Kunnia himottaa, vähän se kihelmöi
Mun motivointikeskusta kehittyminen hipelöi
Ja samal sovitan silmukkaa Pyhimyksen kaulaan
Ku se räp-laulaa, se vie Mikon pahan pelin paulaan
Jos mä en pääse eroon tän genren leimasta
Mä vaihdan genree, teen jotain tervettä ja reipasta
Oon susi villois, ja tääl on outo olla
Toisel puolel katse on doupis ja toisel hillois
Kasvot kohmettuu, jostain se johtuu
Pyhimyksen takana on Mikko jonka posket kostuu, pyh