[Intro]
Ympyrä sulkeutuu
Illan vika biisi, Pyhi anna mennä

(Kauneus on katoavaista, onnen tunne täysin satunnaista)
(Vapauden tunteel ne ruokkii alamaista, mut jotenkin sen jakautuminen on hajanaista)

[Verse 1]
Polkupyörästäni kumit on löystyneet
Työläst on työntää, mut tilit on köyhtyneet
Pakko jatkaa polkemista
Kuuna päivänä en sauvakävele ulos mun korsetista
Valtio vei tulot, mut mä voin lähtee ulos
Juoksemaan millon vaa, otan pois niiden luulot
Yhen miehen marssi supressioo vastaa
Miks paikallises lokaali Jonna kasvattaa lastaan
Vastaan tulee bussilasti matkal Selloon
Kuskil on tuskin rahaa ja aikaa ees kelloon
Tunnen sen tuskan kannan empatiaa lihassani
Kokeile mun pulssii, mul on sydän aina hihassani
Koitan muuttaa maailmaa, hiekanmuru kerrallaan
Koska mun maailmas on asiat taas rempallaan
Ei mun voimat voi riittää siihen älä säikähdä
Ei tää paikka tuu muuttuu kuuna päivänä

[Kertosäe]
Me emme muutu, emme muutu kuuna päivänä
Mä luulin et mä muutuin, mut en muuttunu häivääkää
Talvipuutarhasta paan lasit paskaks
Ei onni voi voittaa, ku näkee mitä sil on vastas
En hymyile tosissaan, en sisälläni naura
Ennen terve lapsi sisälläni on nyt hauras
Taas tuskasta runoni nää kumpuu
Kuuna päivänä en tanssi tähä rumpuu
[Verse 2]
Ne anto mulle elämän, ne voi sen myös viedä
Jos et tiedä vielä, ei oo mitää mitä ne ei tiedä
Vaik ne antaa meille huumeita ne polttaa ne pois
Siten ne myi joka gramman jonka poistitte
Ne "muut", niille oon vaa kaasu
Ei niistä kukaa ees huomaa Mikko-raasuu
Poika pilvien alta, ne lyö salamalla lastaan
Mul on vainottu olo ja aina samanlailla vastaan
Mun naamataulu on kyllästyny raameihin
Oon kyllästyny piparkakkumuottihaaveisiin
Miehen malleil ei palleja tallella
En nää puutteen puutettakaa Jannella
Miehekkyys on sitä mitä me miehet ollaa
Jos sä oot semmonen ku ne haluu et me ollaan, sä oot nolla
Mut kuuna päivänä ei muutu nää paineet
Oman maailman ovet avaa ain vaan kovemmat aineet

[Kertosäe]
Me emme muutu, emme muutu kuuna päivänä
Mä luulin et mä muutuin, mut en muuttunu häivääkää
Talvipuutarhasta paan lasit paskaks
Ei onni voi voittaa, ku näkee mitä sil on vastas
En hymyile tosissaan, en sisälläni naura
Ennen terve lapsi sisälläni on nyt hauras
Taas tuskasta runoni nää kumpuu
Kuuna päivänä en tanssi tähä rumpuu
[Outro]
(Kauneus on katoavaista, onnen tunne täysin satunnaista)
(Vapauden tunteel ne ruokkii alamaista, mut jotenkin sen jakautuminen on hajanaista)

Se on Pyhimys, bitches