Pyhimys
Varmageddon
[Verse 1: Pyhimys]
Mä en tiedä oliks jossain joku haara ties
Maailmanlopun saarnamies
Se ei ois nähny vaaraa
Viel vuosisata sitte, tulehtunu avohaava
Kompromissi rauhan ylläpidon kaava
Hidas järjestelmä jossa kaikki riippuu kaikesta
Ei voi mitään kovin mullistavaa aikaan saada
Ja oli sitä tienhaaraa tai ei
Joku piirre ihmisluontees meiät tähän vei
Lauman peto joka yksilön takana
Sitä pahakski sanotaan
Sen mukaan me ollaan matkalla
Mun asenteesta kertoo sitis laulamassa ja maalla
Kierrän siniset oikeelt, punaset vasemmalta
Mä en usko et voin mitenkään auttaa
Kun Golfvirta alkaa kiertää vastakkaista kautta
Eilinen peilissä, ei, ei se oo eilistä
Se on satu pitkästä, ihanasta leikistä

[Verse 2: Huge L]
Kakstuhatluvul krapulaa potemas
Kirjotan raamattuun jumalaa ei oo olemas
Eikä paholaist tai enkеlii
Kun maailmanloppu saapuu joku painaa enterii
No puhutaanpa henkеvii
Kun tähtäimes presidentit muistuttaa Kennedyy
Ja naapuris asustaa psyko
Savustaa vaimoo ku se ei haluukaan pyroo
Ja lapsille käsiaseet pulpettiin
Kouluun käsikädes kuljettiin
Ku pikkusiskoki on skitso
Ja isobroidi paranoidi
Mis on sydämessä pisto
Kädes pistooli ja testamenttivihko
Kisko kiskoo et juna pysähtyy
Taivaaseen hylättyyn
Mut helvettiin ne mut hyväksyy
Laskeudun manalaan
No ei tää oo vakavaa
Saanpahan savukkeen palamaan
Alhaal tavataan, tavallaan tavataan
[Verse 3: Tommishock]
Muistikuvat hämärtyneet
Silmät katsovat tyhjyyteen
Kuvat ei yhteen mee
Näyttää ajatukset irralliset
Tunteet vialliset
Täyttää odotukset liialliset
Ja kun flashback nyt räjähtää esille
Synnit kasvoille
Panin pois pesin ne
Syville vesille mun mieli ajautuu
Traumat avautuu ihminen vapautuu
Se mikä totta oli muuttu fiktioksi
Ulkokuori vahva mut oikeesti se rikki oli
Ja eikä totuus riittänyt
Ku uudet hahmot on joka paikkaan piirtänyt
Ja minkä jätin kesken nyt jatka siitä
Ja mitä tein ennen nyt maksa siitä
Ku elämä ei taaskaan enää itsessään riitä
Itsesäälissä rypevät mä yhä vihaan niitä
Ja kaikki syklissä kiertäneet kehät
Tietämättä mitä tehdä tai minne mennä
Ja kun muistot on hämärässä
Elää vaan yhden hetken tässä itseään etsimässä
Ja kaikki ympärillä harmaata on
Tuleva arvaamaton
Mut se varmaa on
Et Armageddon vetää jalkojen alta maton
Ja maailma tuhoaa [?]
[Verse 4: Armomurha]
Älä suotta pelkää huomista pikkupoika
Meil on ylivoima
Hoidellaan se hengiltä ku koira
Ja näin voidaan sademetsät jopa ihmiseltä pelastaa
Savuna pakoon yks tupakka kerrallaan
Eikä tää oo valistust vaan fataalia pilkkaa
Läpi ironian rattaista se virtaa kohti pintaa
Hinta häpeän on korkee kun koulun kilpajuoksus
Kun liha täynnä kapinaa ei maaliin asti suostuis
Muistojen pilkka kasvattaa vihaa
Kumpi mursi mun hengen, astma vai iva
Kun on vastassa liikaa jotka vallassa riivaa
Tekee rahvaasta kiivaan, muovaa vahvasta viisaan
Asetelman analogia on Goljat vastaa Daavid
Mut kriittisesti testiin kuten paradigma vaatii
Onko valta pohjimmiltaan materiaa vaiko henkeä
Jos Daavid sekä Goljat oli pelkkii instrumentteja