[Säkeistö 1]
Kun kerran kuljin mietteissäin
Ja tunsin tuskaa polttavaa
Kun aivan yksinäin, mä kuljin allapäin
Jo hetken toivoin kuolemaa

[Säkeistö 2]
Vaan silloin yöhön hiljaiseen
Soi sävel, joka kaiken muuttaa
Se mieleen väsyneen, tuo toivon uudelleen
Ja häntä lohduttaa

[Säkeistö 3]
Tää sävel kaunis, kun soi
Kaiken muuttaa se voi
Mielen kirkkaaksi saa
Huolet voi unhoittaa
Vuoksi sävelmän tän
Hetkeks haaveisiin jää

[Säkeistö 4]
Kai elo onnenkin suo
Tielle ystävän tuon
Tyydyn odottamaan
Ennen kuolemaa varmaan
Onnen kohdata saan