Seitsemän merta kavalaa
Ja seitsemän pimeää majakkaa
Tämä tuntematon
Mentävä on
Sielua piinaa ikävä loputon

Kauriin kääntöpiirin taa
Kohti viimeistä rantaa
Vuorovedet miestä kuljettaa
Ja kivussa kantaa

Oi, Aurora
Kaikkiko katoaa
Oi, Aurora
Etkö jättäisi vähän valoa

Kun tuuli kääntyy koiliseen
Aaltoihin lasken seppeleen
Kristallisen
Maljani viimeisen
Menneelle täytän ja kumoan sen

Kauriin kääntöpiirin taa
Kohti viimeistä rantaa
Vuorovedet miestä kuljettaa
Ja kivussa kantaa
Oi, Aurora
Kaikkiko katoaa
Oi, Aurora
Etkö jättäisi vähän valoa

Tähän pelossa kuljin
Etsin syvääkin syvemmän haudan
Rautakahleet arkkuun suljin
Pyhän totuuden polttoraudan

Oi, Aurora
Kaikkiko katoaa
Oi, Aurora
Etkö jättäisi

Oi, Aurora
Kaikkiko katoaa
Oi, Aurora
Etkö jättäisi vähän valoa