Nään vanhan Tornaattorin vielä yhä mielessäin
Kun sillä silloin lähdit lapsuusystäväin
Niin jäi koulu kesken sulla
Piti mun myös mukaan tulla
Mut vanhempien käskystä mä kotirantaan jäin
Sun lähtöäsi seurasin mä päässä laiturin
Me viisitoista vuotiaita oltiin kumpikin
Sinä pidit oman pääsi, säädit itse elämääsi
Koit nuorena, sen kaiken, mistä turhaan uneksin
Albatrossi, joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää
Lapsuustoverini, vanha merimies
Lapsuustoverini, vanha merimies
Sä Tornaattorin matkassa näit Rion kuumat yöt
Ja tutkit tarkkaan kauniit Honolulun kaislavyöt
Minä jatkoin lyseossa, sitten kunnanvirastossa
Ei kutsumuksen mukaan satu jokaiselle työ
Töiden jälkeen yhä useammin iltaisin
Mä kapakassa istuin, lasin pohjaa tuijotin
Miksen lähtenyt sun mukaan
Mua ymmärrä ei kukaan
Mä elämältä olin odottanut muutakin
Albatrossi, joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää
Lapsuustoverini, vanha merimies
Lapsuustoverini, vanha merimies
Sain kuulla että Tornaator, Riot romutettu on
Mä itse tunsin kokeneeni saman kohtalon
Eipä ollut virkaa enää, tumma puna peitti nenää
Ja rannalla mä yksin istuin nousuun auringon
Kun lähelleni näin, mä naurulokin kaartavan
Niin tiesin, että jotakin nyt vihdoin oivallan
Siinä sielu on sen miehen, jonka työt jää puolitiehen
Ja joka kaiken rakentaa vain varaan unelman
Albatrossi, joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Kerran lailla sen saan vapaana myös kiitää
Jos teen työni, kuten vanha merimies
Jos teen työni, kuten vanha merimies