Vilu työntää viltin alle laihaa polveaan
Yön miehet makaa hiljaa kuuden hengen kopeissaan
Taivaasta laakson lapsiansa katsoo kylmä, tyly kuu
Jossain kaukana takertuu toisiinsa kuumat suut

Täällä savuun nukahtaa
Nukkuu, ja herää taas
Vain öisin intiaanit ratsastaa
Aavaa preeriaa

Mestari tuo perjantaina kottisalkun parakkiin
Hän tuoksuu kuten tuntematon kukka tropiikin
Viimeisen tilin jotkut saa tukat kammataan
Pirssillä pakoon pääsee grilli Mustaan Mölyapinaan

Tulilientä tappavaa
Voivat kurkut lutkuttaa
Vain öisin intiaanit ratsastaa
Aavaa preeriaa

Veli, joko uuvuit, joko heitit toivosi
Väsynyttä kättä leikka julma sirkkeli
Ajatuksen säteellä ei yhtään ystävää
Hiki haisi, uneen upposi viimein pieni pää

Silloin villi huuto kaikuu
Kirveet verta janoaa
Vain öisin intiaanit ratsastaa
Aavaa preeriaa