Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
Ja haaveet ne käy yhä haikeammiks
Ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa
Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus
Tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus!
Yö loppuu, mut murheet ne palaa
Ne tulevat niinkuin kotihin
Ne tuovat uusia vieraitakin
Jotka nimeltä tunnen ma juuri
Se murhe, mi eilen mun murtaa oli
Suli hymyks, kun tänään suurempi tuli -
Koska tulee se suurin, se suurin?
Koska saavut sa tuskani korkein
Sinä maailman valtias mahtavin
Jota lapsesta saakka ma uotin
Jota vapisin öisin mä vuoteellani
Jonk' katsehen tunsin ma kasvoillani
Kun hetkeksi onneeni luotin
Sun edessäs tahdon ma polvistua
Mut silmihin katsoa tahdon ma sua
Ja sanoa: Henkeni annan!
Mut mieltäni nuorta en milloinkaan
Se tuskassa tulta iskevi vaan
Sen kanssani hautahan kannan