On suo, pitkospuut
Tienä on vain pitkospuut
Ja ne vie luokse töllin harmaan
Töllin huolenharmaan

Pois on asukas
Autioituu pirtti
Ja seinät sammaloituu
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan

Hän sai köyhyyden
Osakseen sai köyhyyden
Vierahaks joskus hallan varmaan
Joskus hallan varmaan

Nyt on huoli pois
Lopun saivat puute
Ja huolet maiset vaivat
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan

Ja onni ihmeellinen vasta
Onhan Hintriikasta
Päästä jälleen kuulemaan miten veisataan
Niin harvoin tänne tuolta
Hallaiselta suolta
Köyhä joutaa lähtemään
Leipäkiireiltään
Toi äiti pienen
Hintriikkansa kerran
Kastejuhlaan herran
Jäi jo kauas taa
Aika leikin nuorena kirkkoon
Sitten veikin mies
Rakas Peltoniemen Hintriikan

Ei elä onni hallasuolla
Siellä kukka kuolla
Tahtoo ennen aikojaan
Kesken nuoruuttaan

Niin myöskin päivä koitti
Jolloin kellot soitti
Puolisolle Hintriikan
Hetken muutaman, sai kohtalokseen
Suon ja töllin harmaan
Suon ja töllin harmaan

Pois on asukas
Autioituu pirtti
Ja seinät sammaloituu
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan