Pitkinä loivina maininkeina
Mieleni myrskyt päilyy
Elämänseikkailun haaveen halut
Vain kokemuksina säilyy

Vanhenin vuosia kuukausissa
Mistä sen saatan tietää?
Siitä että jo suuttumatta
Voin loukkauksia sietää

Siitä että on mieleni murhe
Mun suurempi tunteeni tulta
Että jo kiellän itseltäni
Mitä ennen en kieltänyt sulta

Pitkät kauniit aurinkopäivät
Saattavat eessäni olla
Taikka kuolema, köyhyys ja kurjuus
Kuolema tunkiolla

Merkitse mulle ei enää mi muille
Ei mulle se merkkitapaus
Ei rikkaus, ei rakkaus, ei arvo, ei valta
Vain sieluni ijäinen vapaus