[Verse 1]
Muinaisuuden mustan yössä
Pohjolan ajan alussa
Aaltosi ulappa aava
Yli suuren Suomenmaan
Suolaisten sumujen vyössä
Vyöryi synkät aallot vaan
Sylitellen, sylkytellen
Halki aikojen halaten
Jäitä hyisten huippuvuorten
Päitä lauttojen lumisten

[Verse 2]
Aallot kulki tuulten teitä
Aurinko ajan latua
Hiljaa hiihti päivät pitkät
Hiljaa hiipi pitkät yöt –
Päivä kutoi kuiden työt
Yössä vuossadat samosi

[Verse 3]
Vaan kun kerran päivän kaari
Taasen taivolle kohosi
Maa oli merestä noussut
Veestä manner maatununna
Ulapalle outo saari
Aalloille nimetön niemi
Kenpä maata kylvämähän
Toukoja tihittämähän
[Verse 4]
Aallot kulki tuulten teitä
Aurinko ajan latua
Hiljaa hiihti päivät pitkät
Hiljaa hiipi pitkät yöt –
Päivä kutoi kuiden työt
Yössä vuossadat samosi