Luonto ponteva Pohjanmaan!
Milloin taas hänen nänhdä saan?
Milloin saanenkaan kesä-yöllä
Nähdä kirkkaalla sädevyöllä
Ympäröityä taivoaan?
Milloin lainehilta Pohjan vetten
Nähdä hohtehen, nähdä ett'en
Lansna unta ma nähnyt vaan?
Milloin Pohjolan nähdä saan?

Pohjola, minun maa

Talvismaailman mahti uus'
Lumitannerten ihannus
Mustat metsät ja synkät salot
Revontulien tummat palot
Nekin luontoa Phojanmaan
Eikö kaikk' ole kannallansa?
Tokko mainio Pohjan kansa
Viel' on vanhassa voimassaan?
Milloin Pohjolan nähdä saan?

Kansa vankka, mi' muinaisin
Seisoi miehuuden mittehin
Vaarat hiihteli, kynti merta
Kosket laski ja vuoti verta
Tokko voinee se sodan tiellä
Altiiks henkensä antaa vielä
Eestä armahan isänmaan?
Milloin, milloin sen nähdä saan?
Pohjola, minun maa
Pohjaton, kaipuuni on
Pohjannaula, mua johdata

Onhan nytkin sen tunturit
Jylhät, korkeat, kaunihit;
Vielä kaiketi kosket kuohuu;
Totta vieläkin virrat vuoltuu
Syvin uurtehin halki maan?

Eikö merikin yhä vielä
Huhdo rannikkoamme siellä?
Myrskyn virtt' eikö kuulukkaan?
Milloin, milloin sen nähdä saan?