Niin monta yötä siinä kalliolla
Oli ihana olla
Tuuli lelli kahta rakastavaista
Vähäsen erilaista
Toinen puhui valtateistä ja myrskysäistä
Toinen höpisi häistä
Niin monta yötä siinä kalliolla
Oli ihana olla

Mut sitten saapui se surkea syys
Sen väsynyt arkinen mitättömyys
Hän oli niin kaunis sinä iltana
Kun mä sanoin
Rakas mä en voi olla sun

Ei en aina, on liian kauan
Aina on liian kauan
Aina on liian kauan
Se painaa päätä
Se öisin herättää

Ja talvi, joo se oli
Niin kovin omituinen, märkä ja luinen
Ikkunoista hiipi huoneisiin räntä
Mä ikävöin häntä
Kuljin valtateitä ja myrskysäitä ja niitä ja näitä
Talvi, joo se oli
Niin kovin omituinen, märkä ja luinen
Ja toukokuu multa pimeän vei
Mä kävelin yöt, mietin mitä mä tein
Meri oli niin kaunis sinä aamuna kun
Mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun

Ja että aina on liian kauan
Aina on liian kauan
Aina on liian kauan
Se painaa päätä
Se öisin herättää

Ja että aina on liian kauan
Aina on liian kauan
Aina on liian kauan
Se painaa päätä
Se öisin herättää