Tuure Kilpeläinen
Bonsaipuu
On pieni puutarha jossakin galaksin reunalla
Syytyvät ja sammuvat sen hehkulamput helminauhoina
Soi lapsen hento parku, kun se astuu aikaan ikuisuudesta
Sen polun varteen surua ja suurta rakkautta

Hautuumaalla kukkuloilla houjuu mietteliäät surupuut
Toukokuussa hiirenkorviin vainajien viisaus kantautuu
Puun alla istuu kaksi nuorta, poika etsii tulta tupakkaan
Se etsii ensimmäistä sanaa ensimmäiseen rakkaustarinnan

Olet matkalla sun luoksesi sylissäni pieni bonsaipuu
Bussin takaikkunassa loistaa viittä vaille täysikuu
Anna vähän vettä, anna rakkautta ja valoa
Niin se pitää aina kotinaan sinun sydämesi taloa

On pieni puutarha jossakin galaksin reunalla
Joku keksii sinne veturin, liukuhihnan, ydinvoimalan
Joku keksii sodat, maiden rajat, rouhan sekä demokratian
Joku keksii sinne Jumalan, synnit, sekä saatanan

Olet matkalla sun luoksesi sylissäni pieni bonsaipuu
Bussin takaikkunassa loistaa viittä vaille täysikuu
Anna vähän vettä, anna rakkautta ja valoa
Niin se pitää aina kotinani sinun sydämesi taloa